Suoraan sisältöön

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön tervehdys reformaation 500-vuotisjuhlavuoden pääjuhlassa Turussa 5.11.2017 - Suomen tasavallan presidentti: Puheet

Suomen tasavallan presidentti
Kirjasinkoko_normaaliKirjasinkoko_suurempi
Puheet, 5.11.2017

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön tervehdys reformaation 500-vuotisjuhlavuoden pääjuhlassa Turussa 5.11.2017

Aivan kuten historiassa usein, myös reformaatio lähti liikkeelle pienestä – eräästä augustinolaismunkista Martti Lutherista, joka oli kriittinen oman aikansa kirkollista elämää kohtaan ja julkaisi 95 teesiä kirkon uudistamiseksi.

Keskustelun alustukseksi tarkoitetut teesit sysäsivät liikkeelle kiistan, joka lopulta johti Euroopan jakautumiseen, eteläiseen ja pohjoiseen, katoliseen ja luterilaiseen maailmaan.

Reformaatio on ollut yksi ihmiskunnan ja kristikunnan suuria murrosvaiheita.

Suomessa, tai Ruotsi-Suomessa, reformaation vaikutukset olivat maltillisempia kuin muualla Euroopassa. Kustaa Vaasa asettui reformaation puolelle, luultavasti ensi sijassa valtapoliittisista syistä. Kansakunnan yhtenäisyydelle ja kuninkaan asemalle oli edullista tukea Lutherin oppeja.

Luther arvosti maallisen hallinnon itsenäisyyttä ja riippumattomuutta. Kirkollisten johtajien ei kuulunut olla maallisia ruhtinaita. Kustaa Vaasa näki tässä mahdollisuuden siirtää valtaa kirkolta kuninkaalle. Hän siirsikin kirkollista omaisuutta kuningashuoneen omistukseen.

Reformaation maltillisesta perinnöstä johtuu se, että Pohjoismaiden kirkot ovat pitkään olleet ja ovat edelleen kansankirkkoja. Kirkot ovat ymmärtäneet tehtäväkseen palvella koko kansaa, ihmisiä ja seurakuntalaisia erottelematta. Reformaatiolle oli tärkeää, että Jumalan armo kuuluu kaikille.

***

Eräs suomalaisen sielunmaiseman mestarillisimmista tulkeista, Jean Sibelius, on todennut:

”En käsitä, kuinka ihminen voi elää ilman uskontoa. Elämä on täynnä mysteerioita. Mitä vanhemmaksi tulemme, sitä selvemmäksi käy, miten tavattoman vähän oikeastaan tiedämme. Mysteeriot kasvavat yhä suuremmiksi.”

Uskonnon rooli maassamme on sekä tiedon välittäjänä kuin myös mysteerioiden tulkitsijana ollut perustavanlaatuinen.  Kirkko on 2000-vuotisen historiansa aikana järjestelmällisesti muokannut ympäröivää yhteiskuntaa, kulttuuria ja maailmankuvaa.

Suomalaiset ja suomalainen yhteiskunta on – monien tutkijoiden mielestä – läpeensä luterilainen maa. Reformaation vaikutukset näkyvät taustatekijöinä monissa arkielämän ilmiöissä, siinä, miten ymmärrämme työn merkityksen, sosiaalipolitiikassa, yhteisöllisyydessä, koulutuksessa, sivistyksessä.

Reformaatio arvosti lukutaitoa ja koulukäyntiä. Luther, joka itse oli korkeasti oppinut professori, näki paljon vaivaa edistääkseen lasten opinkäyntiä. Raamattu ei ollut vain kirkonmiesten kirja, vaan se kuului kaikille. Yhteinen oli myös sosiaalinen vastuu köyhistä ja sairaista. Reformaation aikana kaupunkeihin perustettiin yhteisiä kassoja, joihin kerättiin varoja hädänalaisten auttamiseksi. Kaiken työn tarkoitus oli tehdä hyvää lähimmäisille ja koko ihmisyhteisölle.

***

Reformaation merkkivuoden tunnus omenapuu viittaa kasvamiseen ja tulevaisuuteen sekä merkkivuoden tavoitteeseen uudistaa ihmisiä ja yhteisöjä.

Muutos lähtee ennen kaikkea halusta uudistua ja avartua itse. Emme voi vaatia lähimmäiseltämme enempää kuin vaadimme itseltämme, ja jokaiselta on kohtuullista vaatia vain suhteessa kunkin yksilöllisiin voimavaroihin. Toisessa ihmisessä tulisi aina nähdä ennen kaikkea se, mikä hänessä on hyvää ja arvokasta. Kansakuntana meidän tulisi keskittyä ennen kaikkea meitä yhdistäviin asioihin. Ristiriitaisuuksissa ja kiistoissa vellomisen sijasta tulisi pyrkiä kohti yhteistä hyvää.

Reformaation historia on ollut matkantekoa vastakkainasettelusta kohti yhteyttä. Yksi luterilaisuuden haaste on ollut, miten se yhdistää armon ja hyvät teot. Jos kaikki on armoa, pois ei kuitenkaan voi jäädä velvollisuus tehdä hyvää, palvella toisia ja edistää koko yhteisön hyvinvointia. Esimerkiksi julkisen vallan sosiaalinen vastuu ja ihmisten vapaaehtoinen auttamishalu eivät saisi olla vastakohtia, va­­­an niiden tulisi tukea toisiaan. Kummallakin on sama tavoite: yhteinen hyvä.

Ekumenia on kristillisten kirkkojen välistä vuoropuhelua. Voisiko ekumeeninen lähentyminen auttaa myös suurempaan poliittiseen, taloudelliseen ja sosiaaliseen yhteistyöhön?  Voisiko se kelvata kaikkien uskontojen ja katsomusten myönteiselle vuorovaikutukselle, jonka välityksellä kirkot ja niiden edustamat kansat tekisivät enemmän poliittisten vastakkainasettelujen lieventämiseksi ja maailmanrauhan edistämiseksi?

V. A. Koskenniemeä lainaten: ”Älä kysy ihmisiltä, mitä jumalia he tunnustavat, vaan katso, mitä he palvelevat.”

***
Koska kristillinen usko on maailmanlaajuinen uskonto, on sillä vastuu myös koko ihmiskunnan yhteisestä hyvästä. Me ihmiset olemme kaikki toisillemme lähimmäisiä yli kansakuntien ja maantieteellisten rajojen.  Ihminen tarpeineen ja toiveineen on pohjimmiltaan samanlainen kaikkialla maailmassa, kaikissa maanosissa. Eri kansanryhmien välisen yhteisymmärryksen, keskinäisen luottamuksen ja välittämisen ilmapiirin luominen on maamme hyvinvoinnin kannalta elintärkeää.

Mitä vähemmän meillä on pahoinvoivia, sitä paremmin voimme itsekin. Vain kokemalla keskinäistä yhteyttä voimme säilyä kansakuntana, jossa ketään ei jätetä yksin ja jossa heikoimmista pidetään huolta. F.E. Sillanpään sanoja mukaillen:

”…Ihminen on osoittanut kykenevänsä sellaiseen rakkauteen, joka ei mitään pyydä eikä tee laskelmia itsensä tai jälkeläistensä hyväksi. Tämä rakkaus ei voi pysähtyä millekään rajoille… Se omaksuu johdonmukaisesti koko ihmiskunnan…”

Juuri tässä ajattelussa kiteytyy reformaation ajankohtainen sanoma meidän ajassamme.

Eläkäämme sen mukaisesti niin tänään kuin myös tulevaisuudessa.

Kiitos.

Tulosta

Päivitetty 5.11.2017

© Tasavallan presidentin kanslia Mariankatu 2, 00170 Helsinki, puh: (09) 661 133, Fax (09) 638 247
   Tietoa verkkopalvelusta   webmaster[at]tpk.fi