Taneli Heikka Pentti ensimmäinen
Tasavallan ensimmäinen mies astelee Mäntyniemen Pieneen salonkiin, tervehtii
tummalla äänellään ja heilauttaa kättään kohti niukkalinjaista sohvaryhmää.
- Istumaan, Pentti Arajärvi kehottaa ja naurahtaa.
Se on arajärvimäinen naurahdus, sellainen ystävällinen tuhahdus, jolla kevennetään
elämän pieniä epävarmoja hiljaisia hetkiä. Arajärvi istuu sohvalle ikkunan ääreen
lempiasentoonsa: pieneen takakenoon, käsivarret kyynärpäitä myöten ristiin rinnalle.
Mäntyniemen korkeista ikkunoista tulvii sisään Seurasaarenselällä hehkuvaa syksyn
kauneinta päivää, Kultarannan omenoista puristettu mehu on makeaa, ja Arajärven
harmaassa parrassa on pari boheemia kiehkuraa.
Tasavallassa on siis kaikki hyvin ja ennallaan.
Mutta kuka sohvalla oikeastaan istuu? Kansa tietää maan isästä melko
vähän. Presidentti Tarja Halosen puoliso on varjellut omaa ja vaimonsa
yksityisyyttä tarkasti. Arajärvi ei ole antanut vaimonsa presidenttikaudella
yhtään laajempaa haastattelua.
Nyt Pentti Arajärvi puhuu elämästään presidentin varjona, leipälajistaan
sosiaalipolitiikasta, vanhemmuuden tarpeesta, julkisuudesta - ja tarkasti
sanojaan punniten suhteestaan Mäntyniemen emäntään.
Tehtävänä seurata varjona Tarjaa
Pentti Arajärvi, 53, on monella tavalla ensimmäinen laatuaan Suomen
tasavallan presidentin puolisona. Arajärvi on mies. Hän tekee palkkatyötä.
Mäntyniemessä asuu kahden hengen uusperhe. Silti Arajärven käsitys omasta
roolistaan on aika perinteinen.
- Presidentin puolisona minulla on kai kaksi hommaa. Toinen on seurata
varjona Tarjaa ja tukea häntä. Toinen on edustaminen. Ihmiset näyttävät
arvostavan sitä, että käyn erilaisissa tilaisuuksissa, olen paikalla, hän pohtii.
Näissä tilaisuuksissa Arajärvi on kiertänyt puolentoista vuoden aikana paljon.
Useimmat niistä liittyvät hänen erikoisalaansa sosiaalipolitiikkaan: on ollut
miesseminaareja, poikatyöpäiviä, kouluterveystapahtumia... Ne tuntuvat
sopivan hänelle julkisiksi tehtäviksi paremmin kuin lehdissä paistattelu. Hän on
vierailuistaan aidosti kiinnostunut. Puheet tapahtumissa ovat Arajärven
huolellisesti laatimia asiantuntijamietteitä.
Näissä riennoissa Arajärvi sulautuu luontevasti joukkoon, on juuri sellainen
maan isä kuin hänelle parhaiten sopii: helposti lähestyttävä naapurin mies,
virkamies ja pressan mies.
Ja se on sopinut kansalaisillekin. Arajärvi sanoo, että palaute on ollut
"positiivista, hyväksyvää ja rohkaisevaa". Runsasta edustamista hän yrittää
sovittaa yhteen palkkatyön kanssa. Se teettää rästitöitä iltaisin.
- Otan ehkä liikaa näitä esiintymisiä. Ja Tarjan seuraaminenkin on vienyt
enemmän aikaa kuin kuvittelin, Arajärvi huokaa, mutta vakuuttaa, että ehtii
myös nukkua öisin.
Käykö puolison rooli itsetunnolle?
Epätavallisinta nykyisen presidentin puolisossa on tietysti sukupuoli. Arajärvi
ottaa aiheen esille oma-aloitteisesti, vähän kuin velvollisuudesta. Kaikkihan
kuitenkin haluavat tietää, millaista on olla naispresidentin mies.
- Tietysti voidaan ajatella, että sukupuolesta seuraisi jotain. Mutta en minä
sitä kauheasti korostaisi.
Ja mitähän se jotain olisi? Esimerkkinä Arajärvi sanoo, että "kukat ojennetaan
nykyään presidentille", ja tuhisee tuttua nauruaan päälle. Sukupuoli vaikuttaa
joskus myös kutsuihin, joita presidentin puoliso saa. Niitä taitaa tulla aiempaa
enemmän miesjärjestöiltä.
Mutta entä henkilökohtaisella tasolla? Joillekin irvileuoille naispresidentin
puolison osa on antanut aiheen vinoiluun. Vaikuttaako valiokuntaneuvoksen
miehiseen identiteettiin se, että häntä kohdellaan nyt presidentin puolisona?
- Miten sen pitäisi vaikuttaa, Arajärvi nauraa.
No, ehkä siten, että presidentin puoliso määritellään presidentin kautta, ei
omana itsenään.
- Joo-o, en mä mitenkään kärsi siitä. Mielestäni minut määritellään edelleen
omana itsenäni niissä tilaisuuksissa, joissa olen omana itsenäni. Vaikka saatan
olla siellä siksi, että on tämä puolisoasema. Ja silloin kun olen Tarjan varjona, on
selvää, että hän on päähenkilö. Ei siinä sen kummempaa.
Lamavaihde jäi päälle sosiaaliturvassa
Pentti Arajärvi tekee palkkatyötä Kelan johtavana tutkijana. Hän on sosiaali-
ja koulutuspolitiikan asiantuntija, entinen virkamies ja eduskunnan
valiokuntasihteeri. Työ hyvinvointiyhteiskunnan puolesta on ollut Arajärven
elämänura.
Olemme sopineet, että puhumme sosiaalipolitiikasta, ja siihen sopii virikkeeksi
haastattelupäivän uutinen: Suomi on pudonnut sosiaaliturvan rahoituksessa
Etelä-Euroopan maiden tasolle.
Arajärvelle tilasto ei ole uutinen. Hänen mielestään on ollut pitkään
näkyvissä, että sosiaaliturvan kansantuoteosuus on Suomessa painunut alle
EU:n keskiarvon. Sinänsä se ei ole vielä katastrofi. Mittaustapa pudottaa maan
asemaa vertailussa, jos tuottavuus nousee eikä sosiaaliturvan rahoitusta
nosteta. Juuri näin on Suomessa käynyt.
Sen uutinen kuitenkin Arajärven mielestä kertoo, että laman jälkeinen
säästövaihde on sosiaaliturvassa jäänyt päälle. Tilaston taustalla on paljon
niiden heikoimmassa asemassa olevien hätää. Niiden, jotka ovat nousukauden
vuodet saaneet turhaan odottaa tukiensa ja palvelujen palauttamista. Suurimpia
häviäjiä ovat olleet lapset, päihdeongelmaiset ja mielenterveyspotilaat - osa
sellaisia, joille olisi pitänyt luoda kokonaan uusia palveluita, kuten
huumeriippuvaisille.
- Meillä on jatkettu kireämmällä linjalla, ja aika vähän on sosiaaliturvaan
laitettu rahaa. Uusia palveluita ei luoda kovinkaan herkästi.
Ja nyt tarvetta olisi?
- Kyllä, etenkin ehkäisevällä puolella lapsissa ja nuorissa.
Tämä on Arajärven lempiaiheita. Hänen mielestään lasten ja nuorten
pahoinvointi on hinta siitä, että laman aikana leikattiin rahaa ennaltaehkäiseviltä
palveluilta, sellaisilta kuin varhaiskasvatukselta, tukiopetukselta ja koulujen
kerhotoiminnalta.
Arajärven mielestä nämä palvelut on aika palauttaa entiselle tasolleen ja
luoda tarvittaessa uusia. Kannatettavia yhteiskunnan panostuskohteita ovat
esimerkiksi esiopetus, kouluterveydenhuolto, musiikki- ja liikuntaharrastukset ja
koulujen kerhotoiminta.
- En puhu sen puolesta, että lapsen pitäisi harrastaa paljon. Lapsella pitäisi
olla jotain omaa, jotain joka "pitää poissa pahanteosta". Kyllä yhteiskunnan
tehtävänä on tarjota siihen mahdollisuuksia.
Koko kylää tarvitaan vanhemmuuden tueksi
Lasten ja nuorten hyvinvointi ei kuitenkaan ole vain taloudellinen kysymys.
Arajärven mielestä nyt tarvitaankin arvojen ja ilmapiirin muutosta.
- Meillä on joitakin asioita yhteiskunnassa hukassa. Vanhemmuuden
vahvistaminen olisi tarpeellista. Perheille pitäisi kyetä antamaan aikaa olla
yhdessä. Vanhempien pitäisi olla vanhempia ja lasten pitäisi olla lapsia. Kun on
tehty tutkimuksia, mitä aikuiset muistavat lapsuudesta, ne voivat olla tällaisia
isän kanssa kalassa -tyyppisiä juttuja, Arajärvi pohtii.
Vanhemmuutta tukevan ilmapiirin rakentaminen on koko yhteiskunnan asia.
- Tarvitaan erilaisia verkostoja kotiin, päiväkotiin, naapureihin ja pihan muihin
lapsiin. Että ei katsota poispäin, kun jotain tapahtuu, vaan puututaan
sivistyneellä tavalla, Arajärvi sanoo.
Hän siteeraa Hillary Clintonin, Yhdysvaltain entisen presidentin Bill
Clintonin puolison kuuluisaksi tekemää kiinalaista sananlaskua: lasten
kasvattamiseen tarvitaan koko kylä.
Yhteiskunta voisi tulla mukaan vanhemmuuden tukemiseen
työaikajärjestelyillä ja työn organisoinnilla.
- Onko perhe aina se, joka joustaa, vai olisiko esimerkiksi työelämä se, joka
joustaa? Ainakin lapsiperheissä pitäisi molempien puolien joustaa. Lapsille
pitäisi olla aikaa silloin, kun lapsi on iän tai vuorokaudenajan puolesta sen
tarpeessa, hän sanoo.
Tässä on oikeastaan Arajärven puolison roolin kolmas tehtäväsarka. Hän
kokee työkseen tehdä tällaisia avauksia, vaikuttaa ilmapiiriin. Nyt tavoite on,
että laman jälkeen vallinneen talouden korostamisen rinnalle nousisi lasten ja
vanhemmuuden tukeminen.
- Kyllä se tästä hiljakseen vaihtuu, hän ennustaa.
Julkisuuden paine on ollut yllättävän kovaa
Arajärvi istuu sohvannurkassa kädet sylissään. Hän on ystävällinen ja terävä.
Välähtävä hymy on aseistariisuva, mutta Arajärven omaa varautuneisuutta se
ei poista. Eräs lähipiiriin kuuluva sanoo, että Pentti on "vieraiden seurassa
varautunut, mutta vapautuessaan hurmaava, niin kuin älykkäät ihmiset usein
ovat".
Arajärvi ei erityisesti nauti julkisuuden huomiosta. Vaimon presidenttikauden
suurimmat yllätykset liittyvät Arajärvellä juuri tähän puoleen.
- Vaikka ennakolta osasin olettaa, että julkisuus on kovaa, se on ollut vielä
kovempaa kuin luulin, Arajärvi sanoo.
Teitä kohtaan henkilökohtaisesti?
- Ennen kaikkea Tarjaa, mutta jossain määrin minuakin. Jos nyt käy pitsalla,
niin iltapäivälehdet pitävät tarpeellisena julkistaa sen, Arajärvi sanoo vähän
harmistusta äänessään.
Loukkaako se Teitä?
- Ei se loukkaavaa ole. Se on hämmästyttävää. Kyllä minä muutenkin
muistan, että olen käynyt pitsalla, ei minun tarvitse iltapäivälehdestä sitä lukea,
Arajärvi sanoo, ja hoksaa lauseen loppupuolella, että kysymys ei taidakaan olla
vielä hirveän vaarallisesta julkisuudesta. Loppuun tulee pieni naurahdus.
Arajärvi kuitenkin toivoo, että lehdistö olisi tarkkana kirjoituksissaan. Hän
saattaa muistella kevättä 2000, jolloin hänen vaatimustaan sosiaaliturvan
lisärahoituksesta pidettiin veropoliittisena kannanottona.
- On vaarallista sanoa, miten toivoisi lehdistön muuttuvan. Mutta toivoisin,
että lehdet olisivat tarkempia, että se, mitä on sanottu, olisi siinä muodossa kuin
on sanottu, eikä tehtäisi kovin pitkälle meneviä tulkintoja.
Aikaa Tarjan kanssa enemmän kuin aiemmin
Jäljellä on vielä haastattelun uteliaisuutta herättävin osuus:
valiokuntaneuvoksen ja presidentin suhde.
- Nii-in, se kai on se human interest -puoli, Arajärvi toteaa tästä journalismin
urkintalajista ja madaltaa ääntään niin kuin mies, joka aiotaan pakottaa
puhumaan tunteistaan.
Mutta kyllä hän niistäkin puhuu, harkiten ja pikkuisen salaisuuden verhoa
raottaen. Lyhyitä vastauksia sävyttää huumori. Kun Arajärveltä kysyy, miten
suhde tyttöystävään muuttui kun tästä tuli presidentti, hän murahtaa:
- Menimme naimisiin.
Mäntyniemen yksityispuolella ei juuri keskustella presidentin päätöksentekoon
liittyvistä asioista.
- Pyrin välttämään sitä. Voin puhua asioista, jos Tarja haluaa, ja voin joskus
esittää joitain näkökulmia. Mutta en toimi hänen neuvonantajanaan. On alueita,
joista minulla on huonot taustatiedot, ja asioita, joista en halua tietää, koska ne
ovat salaisia. Varmaan keskustelemme yhteiskunnallisista asioista hieman
samaan tapaan kuin ihmiset keskimäärin, Arajärvi sanoo.
Mutta myös muita muutoksia kuin avioituminen on pariskunnan elämässä
tapahtunut. Vaimon presidenttiydellä on ollut hyviä vaikutuksia parisuhteeseen.
- Meillä on enemmän aikaa olla yhdessä kuin Tarjan ulkoministeriaikoina.
Tarja matkustaa vähemmän. Vietämme ihan lomaakin, vaikka presidentillä ei
varsinaista lomaa olekaan. Hyvin se (Tarjan presidenttiys) on vaikuttanut,
Arajärvi sanoo.
No mutta sehän on valtavan hienoa!
- Se on positiivista, Arajärvi toppuuttelee ja varoo heittäytymästä tunteiden
vietäväksi.
Omina vapaa-aikoinaan Arajärvi käy itsekseen Lapissa vaeltamassa. Tarja
näet tietää, että mies pitää päästää säännöllisin väliajoin kristallikruunujen
loisteesta oikeaan vapauteen: metsään ja kanoottiretkille.
Kun elämä Mäntyniemessä vaikuttaa näin auvoisalta, on pakko kysyä,
huvittaisiko Arajärveä ehkä viettää tällaista elämää toinenkin kuusivuotiskausi.
Ensimmäisen kerran haastattelun aikana Arajärvi tukeutuu vaimonsa
presidentilliseen auktoriteettiin.
- Tähän vastaan niin kuin Tarja ehkä vastaisi. Se ei ole ajankohtainen
kysymys, Arajärvi sanoo, eikä naurahda tällä kertaa yhtään.
TANELI HEIKKA