Tasavallan presidentti Tarja Halosen haastattelu Kylkirauta -lehdessä 12.6.2008

YLIPÄÄLLIKKYYS TULISI SÄILYTTÄÄ TASAVALLAN PRESIDENTILLÄ tasavallan presidentti Tarja Halosen haastattelu Haastattelu: Marko Laaksonen & Arto Kotro

Puolustusvoimien täyttäessä 90 vuotta oli Kylkiraudalla kunnia haastatella tasavallan presidentti Tarja Halosta. Haastattelussa keskityttiin erityisesti presidentin asemaan ja kokemuksiin puolustusvoimain ylipäällikkönä.

Haastattelu tapahtui 13. toukokuuta, kukan päivänä, presidentinlinnan valoisassa ja arvokkuutta henkivässä Keltaisessa salissa.

Paljolti keskustelijan rooli

Rouva Tasavallan Presidentti, olette ollut jo kahdeksan vuotta puolustusvoimain ylipäällikkönä. Millainen on kokemustenne mukaan ylipäällikön rooli nykypäivänä puolustusvoimien ylimpänä esimiehenä?

Ylipäällikkö on keskustelukumppani puolustusvoimain komentajan, puolustusministerin ja hallituksen kanssa sekä vähän laajemmaltikin. Nimenomaan yhteistyö puolustusvoimain komentajan kanssa on olennaisen tärkeää, koska presidentti on siviili, joka edustaa jatkuvuutta maan turvallisuusasioissa. Perustuslaista ja turvallisuuspoliittisen ympäristön muutoksiin liittyvistä kysymyksistä keskustellaan myös laajemmassa piirissä. Silloin on presidentin ja hallituksen eräiden ministerien lisäksi mukana myös korkeita virkamiehiä, joiden toimialaan kyseiset asiat kuuluvat. Laajempi turvallisuusasioiden käsittely heijastuu sitten myös presidentin ja puolustusvoimain komentajan välisiin keskusteluihin.

Ylipäällikkyys valtionpäämiehellä

Tasavallan presidentin valtaoikeuksien muutoksesta on keskusteltu julkisuudessa viime aikoina useassa eri yhteydessä. Itse olette asettunut puolustamaan presidentti-instituutiota. Miksi näette tarpeelliseksi säilyttää ylipäällikkyyden myös tulevaisuudessa tasavallan presidentillä?

Viimeksi mainittu johtopäätös on tehty kansainvälisesti useimmissa valtioissa. On erittäin tärkeää myös laajentuneen turvallisuuskäsitteen yhteydessä, että se kaikkein äärimmäisin yksilöltä valtiolle annettu päätösvalta, oikeus käyttää aseita yhteiskunnan ja sitä kautta ihmisten puolustamiseen, on mahdollisimman hyvin turvattu ja korkealla tasolla. Yhteistyö turvallisuuteen liittyvässä päätöksenteossa on tärkeää, kuten totesin ja aikaisempaan kysymykseen vastatessani. Puolustusvoimien ylipäällikkyys on uusissakin tehtävissä hyvä sitoa kansan suoraan valitseman valtionpäämiehen tehtäviin.

Laki ajan tasalla

Laki puolustusvoimista tuli voimaan vuoden alusta. Siinä linjattiin entistä selkeämmin puolustusvoimille kolme tehtävää: oman maan puolustaminen, muiden viranomaisten tukeminen ja kansainvälinen kriisinhallinta. Onko näiden ydintehtävien painotukseen näkemyksenne mukaan tulossa tarkennuksia?

Toivottavasti sotilaallinen maanpuolustus tavallaan sellaisena fyysisenä kokemuksena kuin on ollut itsenäisyytemme aikana, jää historiaan. Emme voi kuitenkaan lähteä siitä, että se jäisi sinne. Oman kansan ja maan puolustamisen tulee tietyllä tavalla olla aina prioriteettinä. Se on itsenäisen maan tunnusmerkki. Samalla, kun turvallisuuskäsite on laajentunut ja kansainvälistyminen jatkuvasti lisääntyy, me suomalaisetkin voimme joutua erilaisten uhkien alaiseksi. Yhteiskunta on tullut entistä haavoittuvammaksi. Koulutuksessa joudutaan kiinnittämään entistä enemmän huomiota laajentuneiden turvallisuusuhkien mukanaan tuomiin kysymyksiin.

Toinen asia on sitten se, että yhteistyö eri viranomaisten välillä on kasvavasti tärkeää. Uskon, että puolustusvoimilla tulee olemaan tärkeä tehtävä organisoidun yhteistoiminnan kokemusten antajana. Kansainvälisissä tehtävissä on näkyvissä se, että vaikka haluamme olla yhä enemmän mukana CIMIC-toiminnassa, joka on siviilien ja sotilaiden yhteistyötä, ja haluaisimme painopisteen siirtyvän siviilipuolelle, on turvallisuusympäristön luomisessa asevoimilla erittäin tärkeä merkitys. Poikkeusoloissa sotilaiden ja siviilien yhteistoiminta laajenee edelleen, mikä asettaa vaatimuksia myös koulutukselle. Uskon, että uuden lain mukanaan tuomat linjaukset ovat ajan tasalla ja antavat erinomaisen perustan myös tämän tyyppiselle toiminnalle.

Suomi yhteistyössä edelläkävijä

Edellä tuli jo esille sotilaiden ja siviilien yhteistyö, josta käytetään termiä CIMIC. Miten näette maamme edenneen tässä toiminnassa ja siviilikriisinhallinnan kykyjen kehittämisessä?

Suomi on tässä suhteessa edelläkävijämaa. Voimme olla ylpeitä koskien koko kansainvälisen kriisinhallintatoiminnan aikaa lähtien vuodesta 1956 Suezilta. Suomi on ollut niitä maita, jotka ovat nähneet siviilien ja sotilaiden yhteistoiminnan tärkeyden. Paljon on ollut sellaisia asioita, jotka on vasta viime aikoina vähitellen yleisesti hyväksytty.

Otan toisen esimerkin. Kun EU:n Amsterdamin sopimukseen tuli kriisinhallintakonsepti myös EU:n toimialalle, olivat Suomi ja Ruotsi aloitteen tekijöitä ja me puhuimme sekä sotilaallisen kriisinhallinnan että siviilikriisinhallinnan merkityksestä ja näiden välisestä yhteistyöstä.

Nyt Naton Bukarestin kokouksessa tänä vuonna kaikki olivat jo samaa mieltä, eikä se ollut enää jonkinlaista ”pohjoismaista sinisilmäisyyttä”. Toiminnan kehittämisessä on edelleen valtava työkenttä myös suomalaisilla. Kokemusten pohjalta edetään eteenpäin ja samalla itse kasvetaan tehtävien mukana.

Asevelvollisuudessa varaa priorisointiin

Amiraali Kaskeala on painottanut useissa yhteyksissä, että yleinen asevelvollisuus on meille kokonaisuuden kannalta paras ratkaisu ja meillä ei ole tarvetta valikoivaan asevelvollisuuteen tai jopa ammattiarmeijaan. Miten näette yleisen asevelvollisuuden roolin tulevaisuudessa?

Minä olen myös yleisen asevelvollisuuden kannalla. Tässä on mielenkiintoista, että puolustusvoimain komentaja, joka on ammattisotilas, ja minä, hyvinkin paljon rauhanliikkeissä mukana ollut siviilihenkilö, olemme asiasta samaa mieltä. Voisin ehkä vielä perustella tätä. Minun mielestäni asevelvollisuus on hyvä tapa kertoa siitä, että rauha on pääsääntö. Sitä varten on hyvä, että ikäluokasta pääosa kokee omassa elämässään sen, että valmistaudutaan tarvittaessa toimimaan jossakin poikkeustilanteessa.

Toisaalta ammattisotilaiden näkökulmasta nähdään varmaankin se, että tällä tavoin suhteellisen pienillä panoksilla saadaan aikaan hyvin laadukkaita ja monet kriteerit sekä vaatimukset täyttäviä osaavia joukkoja. Kansainvälisissä tehtävissä on hyvin näkynyt se, että maanpuolustusvelvoite, asevelvollisuus ja siihen liittyvät kertausharjoitukset tuovat mukaan sellaista yhteiskunnallista osaamista, jota ei olisi muuten mahdollista saada. Mielestäni tämä eettinen puoli sekä koulutus tavoitteena osaaminen onnistuvat näin parhaiten.

Ikäluokkien pieneneminen edellyttää sitä, että koulutusta pitää priorisoida. Meillä on varaa supistuksiin. Meillä on korkea osallistumisprosentti ja nykyinen turvallisuustilanne on sellainen, että tähän on perusteita.

Olen aikanaan ollut kriittinen naisten asepalvelukseen osallistumisesta. Yhteisöllisyys edellyttää sitä, että yhteiskunnan toiminnan jatkuvuus turvataan. Toisaalta on puolustusvelvoite äärimmäisissä tilanteissa. Sukupuolten välinen jako on ollut luonnollinen. Nyt, kun turvallisuuskäsite on laajentunut, on tullut uusia ammattiryhmiä, jotka ovat joka tapauksessa mukana turvallisuusasioissa. Näin on avautunut uusia kanavia osallistumiseen. On tuotu esille myös naisten osallistumista kutsuntoihin. Tietysti voidaan puhua siitä, miten nuoret naiset itse sen kokisivat, mutta tämä vaatisi paljon muutoksia asevelvollisuusaikaan ja erilaisiin järjestelyihin. En usko, että seuraavassa selonteossa tähän vielä tullaan puuttumaan. Toinen asia, jonka haluan tuoda esille, on se, kuinka yhteiskunta pystyy toimimaan poikkeusoloissa. Turvallisuustilanne on nähtävä kokonaisuutena.

Vapaaehtoisuus kansainvälisissä tehtävissä

Puolustusvoimien kansainväliset velvoitteet ovat lisääntyvät voimakkaasti. Tulisiko näkemyksenne mukaan kansainvälisten tehtävien edelleen pysyä vapaaehtoisuuteen perustuvina kaikkien henkilöstöryhmien osalta?

Asevelvolliset ovat sitoutuneet tämän maan puolustamiseen. Vaikka kansainväliset tehtävät ovat osa kokonaisturvallisuutta, en helposti siirtyisi sitovampiin järjestelyihin. Tilanteet voivat olla hyvin ennalta arvaamattomia. On luotettava siihen, että poliittiset päätöksentekijät tekevät sellaisia päätöksiä, joita ollaan valmiita käytännössä noudattamaan.

Yhteistoimintaa myös Venäjän kanssa

Erilainen kansainvälinen yhteistyö on lisääntynyt viime aikoina voimakkaasti. Voimmeko nähdä tulevaisuudessa myös Suomen ja Venäjän yhteisiä Itämeren turvallisuuteen liittyviä harjoituksia, lähinnä varmaankin koskien ympäristökysymyksiä?

Historian valossa yhteistyö saattaisi jonkun mielestä tuntua erikoiselta, mutta eihän esimerkiksi Ranskan ja Saksan perustamaa Euroopan Unioniakaan olisi voitu edes kuvitella muutamia vuosikymmeniä sitten. Tiedämmehän myös sen, että Ruotsi ja Venäjä, jotka ovat olleet 600 vuoden ajan lukuisissa sodissa keskenään, ovat toimineet yhdessä kansainvälisissä tehtävissä. Myös me olemme jo nykyisin olleet yhteistoiminnassa venäläisten kanssa erilaisissa kansainvälisissä tehtävissä ja hankkeissa ja olemme tälläkin hetkellä. Yhteistoiminta riippuu kehyksistä, joissa toimitaan. Kansainvälisen kriisinhallinnan harjoitukset toimeenpannaan sekä YK:n että EU:n ja myös Venäjän eri koalitioissa. Ei niissä ole enää suurta dramatiikkaa. Kysymyshän on aina siitä miten, missä ja missä tarkoituksessa harjoituksia järjestetään.

Puolustusvoimat muiden viranomaisten tukena

Millaiseksi näette puolustusvoimien roolin rauhan ajan kansallisten häiriötilanteiden, kuten esimerkiksi ympäristöonnettomuuksien, hoidossa?

Silloin, kun puolustusvoimia pyydetään suorittamaan joku tehtävä, joka on turvatoimenpide, ei ole ongelmia. Siitä oli esimerkkinä Nokian vesikriisi. Jos puhutaan yhteiskuntajärjestyksen turvaamisesta ja sillä tavoin turvallisuudesta, on asiassa huomattavasti enemmän herkkyyksiä, varsinkin kun muistetaan Suomen historia. Puolustusvoimien tehtävä on nykyisen lainsäädännön mukaan tukea muita viranomaisia erilaissa häiriötilanteissa. Puolustusvoimat on silloin alisteisena muille viranomaisille niiden vastuulla olevissa toiminnoissa. Erittäin tärkeää on se, että eri hallintoviranomaiset ovat kiinteässä yhteistyössä, niin että yhteistoimintaa voidaan harjoitella ja asioista sopia jo etukäteen. Sen sijaan olen tiukka mitä tulee poikkeustilalainsäädäntöön. Ongelmana on se, kuinka poikkeustila määritellään, mitkä ovat viranomaisten toimivaltuudet, ja mikä on yksittäisen kansalaisen asema.

Upseerit päteviä ammattilaisia

Olette urallanne eri vaiheissa työskennellyt monien upseerien kanssa. Millainen on käsityksenne suomalaisesta upseerista ja upseerikoulutuksesta nykypäivänä?

Suomalaiset upseerit ovat hyviä ammattimiehiä ja nykyisin myös ammattinaisia. Joillakin saattaa vielä olla jälkeenjäänyt käsitys upseereista, mutta siihen eivät upseerit ole itse syypäitä. On ollut ilo tehdä työtä suomalaisten upseerien kanssa.