Presidentti Halosen haastattelu Kotimaa-lehden 100-vuotisjuhlanumerossa 2.12.2005

Presidentti Tarja Halonen ylpeä Suomen tilasta: IHMISARVO ON HYVINVOINNIN PERUSTA Unilukkarin rooli sopii presidentin mielestä kirkolle hyvin. Hän toivoo, että kirkolle jää sosiaaliselta työltään aikaa myös iäisyyskysymysten pohtimiselle. Teksti: Olav S. Melin

Presidentti Tarja Halonen saapuu Kotimaan haastatteluun innostuneena ja - niin kuin hän itse asian ilmaisee - ”huolella valmistautuneena”. Haastattelun aihe, ”hyvä elämä”, ehkä vaikuttaa asiaan, mutta varmaan myös presidentin arvostus Kotimaan lukijoita kohtaan.

Kirkko on luonteva lähtökohta keskustelulle. Presidentti Halonen sanoo muistavansa kirkon kannanottoja eri aikakausilta. Erityisesti hänen mieleensä on jäänyt kirkon näkyvä rooli ihmisyyden puolestapuhujana 1960- ja -70-luvuilla, varsinkin kehitysmaissa. Se oli jotain uuttaa, jota sen aikaiset maailmanparantajat – Tarja Halonen muiden mukana – arvostivat.

Kirkon ääni ja auttavat kädet ovat sen jälkeen tulleet kansalaisille tutuiksi, varsinkin laman aikana, jolloin kirkko kriisikeskuksineen jalkautui apua tarvitsevien luokse.

Presidentti on iloinen siitä, että kirkko on jatkanut solidaarisuuden tiellä. Hän antaa suuren arvon sille työlle, jota kirkko yhtenä edustuksellisen demokratian ulkopuolisena osaajana tekee suomalaisten hengellisen ja aineellisen hyvinvoinnin eteen.

Voiko kirkko olla piikkinä päättäjien lihassa?

– Kyllä, unilukkarin rooli sopii hyvin kirkolle, vastaa presidentti ja lisää:
– Toiveenani on sellainen yhteiskunta, jossa hereillä olevia kansalaisjärjestöjä olisi paljon. On hyvä, että on erilaisia kanssapuhujia, koska harvoin totuus on vain yhden ihmisen käsissä. Nämä tahot ovat modernin yhteiskunnan oleellinen osa. Kirkko on ihmisarvon ja tasa-arvon tärkeä puolestapuhuja.


Kirkon arvot tärkeitä, jäsenyys ei ajankohtainen

Keskustelussa käy selvästi ilmi, että kristinuskon arvopohja on Tarja Haloselle tärkeä. Eikä vain sen takia, että hän arvostaa kirkon harjoittamaa diakoniaa.

– Toivottavasti kirkolle jää aikaa myös pidemmän suunnitelman työlle eli iäisyyskysymysten pohtimiselle.

Tarja Halonen ei itse kuulu kirkkoon. Hannu Lehtilän kirjassa ”Tarja Halonen – Yksi meistä” hän kertoo eronneensa vastalauseeksi kirkon saamattomuuteen naispappeuskysymyksessä vuosia ennen kuin kirkolliskokous hyväksyi naiset papeiksi.

Vaikka hän tänä päivänä voisi hyvin liittyä kirkkoon, hän ei ole katsonut aiheellisiksi tehdä sitä presidenttinä ollessaan. Se saattaisi antaa vääriä signaaleja hänen todellisesta vakaumuksestaan.

Tasavallan presidentti ei ole kummankaan kansankirkon korkein taho, eikä näin ollen ole muodollisia vaatimuksia, että presidentti kuuluisi kirkkoon. Tämä näkyy muun muassa siinä, että presidentille ei enää kuulu piispan nimitysoikeus.

– Presidenttinä ollessani olen omalta osaltani perustuslain hengen mukaisesti tukemassa uutta uskonnonvapauslakia. Kaikille on sama vapaus toimia.

Hän mainitsee myös rukouspäiväjulistuksen, jonka traditio jatkuu muutettuna siten, että se täyttää perustuslakiasiantuntijoiden vaatimukset ja kirkkojen toiveet.


Epävirallisia keskusteluja uskontojen edustajien kanssa

Presidentti kertoo keskusteluista, joita hän on käynyt kaikessa hiljaisuudessa eri uskontokuntien edustajien kanssa terrorismin ja väkivallan yhteisestä vastustamisesta. Aloitteen hän teki traagisen Yhdysvaltain terrorihyökkäyksen jälkeen vuonna 2001.

– Olen iloinen siitä, että keskusteluyhteys eri uskontokuntien välillä on jatkunut ensimmäisen tapaamisemme jälkeenkin. Minusta tämä vähäeleinen käytäntö kertoo jotain suomalaisesta käytännönläheisyydestä.

Tässä mielessä Suomi poikkeaa edukseen esimerkiksi Ruotsista. Siellä työmarkkinakiistojen vastapuolet eivät keskustele keskenään.

– Meillä saunotaankin yhdessä, tietää presidentti ja pitää sitä kehittyneenä tapana toimia.


Tasa-arvoa myös eri ryhmien välille

Keskustelussa presidentti Halonen toistuvasti korostaa ihmisarvon ja tasa-arvon merkitystä. Kysynkin, mistä näiden arvojen esillä pitäminen juontaa juurensa.

– Varmaan omasta kulttuuritaustastani. Minusta on hyvin tärkeää, että ihmisarvo on pohjoismaisessa hyvinvointimallissa hyvin juurtunut. Vahvistuksensa se saa myös Jeesuksen vuorisaarnassa, jossa hän vähän provosoidusti nosti esille heikossa asemassa olevat.

Ihmisen syntyessään saama ihmisarvo on kansainvälisoikeudellisesti pohjana esimerkiksi YK:n ihmisoikeusjulistuksessa. Sama lähtökohta on Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja Suomen perustuslaissa.

– Sekä vanhojen että uusien tekstien pohjalta voi ilman vaikeutta ymmärtää, että ihmiset ovat tasa-arvoisia. Miten se käytännössä toteutuu, on ollut hankalasti sovitettavissa.

Presidentti korostaa, että viime vuosina on menty paljon eteenpäin. Tasa-arvo ei ole vain sukupuolien välinen asia, se koskee myös etnisiä ryhmiä ja eri ikäryhmiä yhteiskunnassa.

Hankalana presidentti pitää talouden vallan ja tasa-arvon suhdetta.

– Ihmiset eivät niinkään ole huolissaan sodista vaan arvostaan taloudellisessa järjestelmässä. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus näyttää olevan tämän päivän ihmisille tärkeää. Tähän liittyy oleellisesti eriarvoisuus tai tasa-arvo työelämässä ja se, miten työelämässä mukana oleminen asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan.


Globalisaatioon voidaan vaikuttaa

Tämän päivän uhkakuvaksi mielletään usein globalisaatio. Presidentti Tarja Halosen mielestä kansalaiset ovat omaksuneet termin varsin hyvin – nopeammin kuin tietokoneen tekstinkäsittelyohjelmat, jotka punaisella alleviivaavat sanan. Vaikeaksi globalisaatio mielletään ehkä siksi, että maailmanlaajuisesti toimivan yrityksen menestystä ei voi seurata samalla tavalla kuin Suomen oloissa.

– Yrityksellä menee kuulemma hyvin, mutta se katoaa jonnekin ja sen vaikutuksista ei ole tarkkaa tietoa. On kuitenkin hyvä, että ihminen oppii hahmottamaan maailmaa vähän laajemmin. Ei globalisaatio mikään luonnonilmiö ole. Se on ihmisten tekemä ja siihen voi vaikuttaa.

Presidentti Halosen uuden vuoden puheessaan vuonna 2004 lanseeraama Suomen globalisaatiostrategia on onnistunut hyvin. Suomi on neljä kertaa viiden vuoden aikana ollut maailman kilpailukykyisin maa. Presidentti on tästä iloinen mutta puhuu myös globalisaation toisesta puolesta.

– Globalisaatio ei ole nykymuodossaan kovin reilu. Kehitysmaiden asemaa on parannettava, maailma on saatava turvallisemmaksi ja köyhien maiden velkojen anteeksiantamista jatkettava.


Mistä emme voi ikinä luopua?

Tarja Halonen on aina ollut pohjoismaisen hyvinvointimallin vannoutunut puolestapuhuja. Hän on sitä myös presidenttinä. Kysymykseen, mistä me emme missään nimessä voisi luopua, jos hyvinvointia joudutaan ajamaan alas, hän vastaa nopeasti ja pontevasti:

– Tasa-arvosta. Poliittisena ja taloudellis-sosiaalisena ilmiönä se on hyvinvointimallimme parhaita puolia.

- Olemme kestävän kehityksen kärkimaita, eikä meillä ole korruptiota. Ehkä tästä syystä on viime aikoina eri tahoilta osoitettu kiinnostusta meidän hyvinvointimalliimme. Olemme hyvissä asioissa hyviä, ja meiltä näyttää puuttuvan heikkoja puolia.

Presidentti myöntää, että muun muassa toimivaa terveydenhuoltoa ylläpidetään kalliilla rahalla. Kansalaiset ovat kuitenkin olleet valmiita hyväksymään korkeat verot, koska halvempaa tapaa huolehtia hyvinvoinnista ei ole. Niin kauan kuin sosiaalipolitiikka on jäsenmaiden itsensä päätettävissä, EU ei voi puuttua hyvinvointimalliimme.

Uhkana presidentti pitää sitä, että vapaa kilpailu nähdään tärkeämmäksi päämääräksi kuin hyvinvointi. Kilpailua vastaan sinänsä hänellä ei ole mitään, se on keino ylläpitää toimivaa ja tehokasta hyvinvointia.


Suomi oli kauan suljettu maa

Viime aikaiset nuorisomellakat Ranskassa huolestuttavat myös Suomen presidenttiä. Häntä kahakat eivät kuitenkaan yllättäneet täysin.

– Valitettavasti tämän tapainen kapinointi kuuluu eurooppalaiseen traditioon. Ilmiö on tuttu Ranskasta, Hollannista ja Englannista. Nuoret, jotka kokevat itsensä syrjäytetyiksi eivätkä saa ääntään kuuluville, kapinoivat yhteiskuntaa ja vallanpitäjiä vastaan. Tärkeää on, että nuorten turhautumista ymmärretään eikä vain tuomita heidän tekojaan.

Onko vaarana, että levottomuudet voisivat levitä Suomeen?

– Älä koskaan sano ei koskaan, vastaa presidentti, mutta huomauttaa saman tien, että meillä on aivan erilainen tilanne kuin Keski-Euroopassa. Meiltä puuttuu siirtomaavaltavaihe, eikä meillä ole kokemusta laajasta siirtolaisuudesta.

Suomi on itse asiassa hiljattain kehittynyt maastamuuttomaasta maahanmuuttomaaksi.

– Sen lisäksi Suomi on pitkään ollut suljettu maa. Neuvostoliiton ja Suomen raja oli tiukasti kontrolloitu, eikä suuria määriä maahanmuuttajia ole tullut maahan.

Voisiko Suomi sitten ottaa vastaan lisää pakolaisia?

Presidentti muistuttaa, että pakolaiset ovat hyvin pieni osa kansainvälisestä muuttoliikkeestä ja että valtaosa pakolaisista jää konfliktialueiden lähiseuduille. Suomi on ottanut vastaan pakolaisia lähinnä sosiaalisista syistä.

– En näe esteitä sille, että vastaanotettavien määrää voisi lisätä. Valtaosa maahanmuutosta tapahtuu kuitenkin muilla perusteilla, ja sitä on tarkasteltava EU-maiden yhteisten sääntöjen puitteissa.

Presidentti kantaa huolta myös siitä, että jo maassa olevien oloja parannetaan.


”Toivon suvaitsevaista henkeä”

Haastattelu päättyy kysymykseen miltä Suomi näyttää kymmenen vuoden kuluttua.

– Eteenpäin menneeltä, kuuluu presidentin vastaus.

Hän täsmentää viittaamalla pohjoismaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan, jonka ansiosta kansalaiset voivat hyvin ja ikääntyvä sukupolvi on paremmassa kunnossa kuin ennen. Hänen visionsa on uusi turvallinen Eurooppa. Suomalaisilta presidentti Tarja Halonen toivoo vahvaa, suvaitsevaista henkeä.